Yksi pipa taas valmistui. Tällä kertaa hoitotätin muksu saa sen. Se onkin vastike käytetystä polkupyörästä, jonka saimme viime vuonna Neiti Näpsälle pipan saajalta. Pimeetä lankaa tuli neulottua, mutta hyvin selvisin. Mustan värin hyvä puoli on sen helppo käyttöisyys, väri kun on itselläkin aikas yleinen vaatetuksessa. Hoitotäti oli ihanan iloinen pipasta, toivotaan että hänen tyttönsäkin. Lankana oli Novitan Nallea ja SandnesGarnin Lanett -lankaa (eli tein noilla kaksinkertaisena), puikkoina 4,5 mm bambusukka- ja pyörötpuikot. Ohje on Hetaleita poropeukaloille-kirjasta, rastapipan ohjeella tehty.

Ja lähikuva vielä kukasta.

Niin, sitten on laitettava kuva myös Neiti Näpsän tekeleistä. Hän kun on kanssa päässyt lankavarastoani tuhoamaan. Hän halusi viime torstaina sormivirkata. Annoin täyden luonnonvalkoisen Novitan Huopanen -lankakerän ja tässä tulos: koko kerä on sormivirkattu ja yhtä aikaa neiti katsoi lastenohjelmia. Taitava etten sanoisi. Äitiinsä tulossa - tv-ohjelmien katselu ja käsitöiden teko onnistuu moitteetta.

Tämä "nauha" on huoneen koristukseksi, tosin vieläkin oman huoneen lattialla kasassa. Eli kait se on jonkin sortin "serpentiiniä". Aiemmat vaaleanpunaiset vastaavat on menneet kanssa koristenauhaksi. Lähikuvassa näkyy myös silmukan koko. Harjoitus tekee mestarin ja kärsivällisyys kasvaa.

Lisäksi lupasin edellisessä postauksessa laittaa kuvan Mumman vanhoista napeista vanhassa Riihimäen lasin purkissa. Minusta kiva sisustusjuttu. Komeilee siis ikkunalaudalla olohuoneessa. Puikot ja koukut ovat isommassa vastaavassa purkissa olohuoneessa myös.